tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kesäkuu Au Pairina: Ensimmäinen viikko

Nyt on ensimmäinen viikko taputeltu ja neljä viikkoa on vielä jäljellä. Tällä hetkellä on vähän ikävä Suomeen mutta ei anneta sen haitata. 



Viikko alkoi iloisissa merkeissä. Ensimmäisinä kahtena päivänä näin kaiken vielä vaaleanpunaisten lasien läpi, kaikki oli hienoa ja uutta. Opettelin vähä vähältä talon tavoille ja omia tehtäviäni. Minulla on melko paljon vapaata päivällä, joten tiistaina mm. kävin tutkailemassa rantaa ja keskiviikkona papa esitteli minulle kävelyreittejä vuoristossa. Nyt en ole vähään aikaan uskaltautunut metsään, koska sinne katosi nainen enkä halua törmätä kävelyretkellä ruumiiseen tms. Ehkä huomenna voin jo lähteä sinne :D


Koulun taidenäyttely
Käytiin keskiviikkona myös läheisessä kaupungissa nimeltä Gap, koska tytöillä oli koulua vain puoleen päivään. Sain paremman touchin kaupunkiin torstaina, kun mama soitti minulle ja käski mun lähteä Gapiin ranskan kielenkurssille iltapäivästä. Lähdin siis sen kummempia kyselemättä seikkailemaan ja selviydyin oppitunnistakin ihan kunnialla. Opettaja oli tosi kiva, mutta olin kyllä opiskellut useimmat tunnin asiat jo yläasteella. Tunnin jälkeen eräs tunisialaistaustainen omanikäiseni tyttö tuli hieromaan kaveruutta melkeen väkisin ja mentiin teelle. Silloin tajusin kuinka vaikeaa täältä tulee olla saada kavereita kun mulla on ongelmia ymmärtää ja puhua ranskaa ja ihmiset täällä taas ei osaa hyvin englantia. 



Pikkuinen tuli kipeäksi keskiviikkona mikä vähän hankaloitti asioita ja laski mielialaa. Lasten kanssa meni muuten tosi hyvin paitsi viikonloppuna he olivat tosi kiukkuisella ja ärsyttävällä päällä. Pienempi mm käynnisteli tyhjää mikroa ja lapset hakkasivat toisiaan oikeen olan takaa, jolloin jouduin itseänikin pelottavalla tavalla ärähtämään. Viikonloppujen pitäisi olla periaatteessa vapaita mulle mutta maman ollessa aamulla töissä ja papan joutuessa lähtemään sammuttamaan tulipaloa jouduin tahtomattanikin töihin. 




Lopulta pääsin kuitenkin tuulettumaan. Minut tungettiin bussiin joka veisi minut tuntemattomaan kylään ja jos totta puhutaan en vieläkään tiedä miten bussin saa pysähtymään, koska siellä ei ole mitään stopnappuloita ':D Bussi kuitenkin pysähtyi oikeaan paikkaan klo 14 josta lähdin harhailemaan ympäri Embrunia. Löysin ainakin katedraalin, puiston ja kauppakadun, jotka oli tosi nättejä. Minun puolesta oli sovittu tapaaminen tuttavaperheen ruotsalaisen au pairin kanssa klo 16.30 leffateatterin eteen. Olikin tosi mukavaa jutella sellaisen ihmisen kanssa joka osasi englantia ja joka on samassa tilanteessa kuin minä :)
Aivan törkeän hyvä mojito Embrunissa
Illalla mentiin toisen tuttavaperheen kanssa syömään ravintolaan ja missasin valitettavasti suurimman osan Champions liigan finaalista. Aamulla poikettiin kirpputorilla ja grillattiin sekä tutustuttiin paremmin palolaitokseen. Nyt on ukkostanut jo viitenä päivänä iltaisin kuuman sään vuoksi ja varmaan tästä syystä on ollut pääkin aika kipeänä. Jospa toinen viikko alkaisi vähän paremmin!


Alppi paloautossa

Hemmottelu aamupala rannalla ja kynsien lakkausta!

Hyvää viikkoa kaikille!

Sorry there is no English translation but I just don't have the time right now. Monster kids are waiting :s


4 kommenttia:

  1. Huippua kuulla että on lähtenyt sujumaan hyvin! Toivottavasti ens viikolla kuumuus helpottaisi ja aikaa jäisi enemmän ihan vain oleiluunkin :) Tsemppiä sinne, pidä hurjasti hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tällä hetkellä fiilis on enemmän et voisko joku pliis hakea mut pois mutta koitetaan painaa suomalaisella sisulla ':D siitä enemmän seuraavassa postauksessa!

      Poista
  2. Kuulostaa siltä, että ekalla viikolla oot ehtinyt tekemään ja kokemaan vaikka mitä. Toivottavasti lapset pysyisivät jatkossa terveinä ja kiltimpinä :D ja että vapaa-aikaa olisi oikein runsaanlaisesti. Tsemppiä sinne Ranskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitsen ':D toinen tytöistä sairastui just angiinaan.. eli se siitä kivasta viikonlopusta sitten :/ Yksi viikko riitti oikeen hyvin kaiken tarpeellisen näkemiseen ja kokemiseen mutta nyt on vaan pakko jaksaa vielä monta viikkoa...

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)